Keräämme itsemme, taas kerran, uutena vuotena, mutta rehellisesti sanoen olemme sekä väsyneitä että pettyneitä. Niinkuin myös monet muut ovat tähän koko pandemiaan. THL on luokitellut yksittäisen liikunnan kuntosalilla matalan riskin kategoriaan mitä tulee koronaan, sekä tarttuvuuden että leviämisen suhteen. Silti joudumme sulkemaan salit..taas kerran.

Tämä tekee meidän erittäin surulliseksi, koska näemme ja TIEDÄMME miten hyvin kaikki toimii saleilla. Meillä on toimivat keinot käytössä lähikontaktien välttelyyn, siivous ja desinfiointi on tehostettua sekä kaikki pitävät huolen yksilövastuustaan. Tämä ei tunnu oikeudenmukaiselta! Mutta miten tämä voisikaan olla. Ajattelemme että jokainen taho - koronaryhmät, THL, AVI, hallitus, media - jotka tekevät päätöksiä ja yrittävät tiedottaa niistä, ovat kaikki ihmisiä jotka yrittävät tehdä parhaansa.
Mutta näin monta tahoa mukana tekemässä päätöksiä ja niin monta eri kanavaa joita pitäisi seurata, siitä seuraa vain kunnon sekasotku. Pitäisi olla juristi kun yrittää tulkita AVIn välillä 20 sivua pitkää tekstiä. Ja silti kaikessa on tulkitsemisvaraa, pieniä porsaanreikiä löytyy jos jaksaa etsiä. Ajatelkaa jos me, jotka vastuullisesti pyörittävät yritystä, vain saisimme keskittyä omiin systeemeihin omille asiakkaillemme eikä laittaa kaiken energian tämän sotkun selvittelyyn.
Ajattelen kulunutta vuotta ja miten haastavaa on ollut yrittäjänä, ja ilo koko touhusta on välillä puuttunut kokonaan. Ollaan tarvittu sopeutumiskykyä, itsepäisyyttä, luovuutta sekä nopeaa ratkaisukykyä. Ja silti tunne siitä, että kaikki muutokset jotka ollaan jouduttu tekemään eivät ole tuoneet mitään muutosta parempaan, se on hyvin turhauttavaa, sekä aikaa että energiaa vievää.

Ajattelen silti myös viimeistä Zumba-tuntiani tältä vuodelta, ja mitä sanoin kun tulin kotiin..”tämä oli kyllä hauskinta ja parasta mitä tänään sain tehdä”. Tunnen itseni onnekkaaksi kun edelleen saan tuntea liikunnan tuoman suuren ilon, kun saa liikkua yhdessä. Se merkitsee minulle paljon, ja se tunne antaa minulle myös lohtua ja toivoa tulevaan. Ehkä omikron on vihdoinkin se muunnos joka päättää tämän epidemian. Siihen haluan uskoa. Haluan uskoa siihen, että tämä kauhea aika päättyy ja että pian saamme taas viihtyä yhdessä, halailla, tanssia, treenata ja tapailla toisiamme ilman että kukaan tarvitsee pelätä tai tuntea epäilystä. Tähän on pakko uskoa, ja nyt yritämme ja jaksamme vielä hetken. Hyvää parempaa uutta vuotta 2022 kaikille!